|
|
|
|
PFOR4 Etusivu Pelaajan
käsikirja Palkinnot
|
Eläytymispainotteinen
MilSim Airsoft-pelitapahtuma Edelliset PFOR-pelit:
Historia ja taustatarina: TAPAHTUNUT EDELLISISSÄ PFOR-PELEISSÄ:
YK havaitsi onneksi tilanteen kehityksen jo hyvissä ajoin ja oli valmis lähettämään joukkojaan rauhan turvaamiseksi. Ikävä kyllä paikallisten kiivas veri oli jo ehtinyt kiehahtaa liiaksi ja sodan lopettaminen osoittautui vaikeaksi tehtäväksi molempien osapuolien ammuskellessa toisiaan, YK- joukkoja ja jopa omia miehiään. YK oli pakotettu lähettämään normaalien rauhanturvajoukkojensa tueksi monikansalliset PFOR- joukkonsa, jotka ovat erikoistuneet nimenomaan vastaaviin kriisinhallintatehtäviin ja jopa rauhaan pakottamiseen.
TAPAHTUNUT
TÄHÄN ASTI
Koska näennäisesti näytti siltä että Salkkarin niemimaan konflikti olisi ohi, alkoi Yhdistyneet Kansakunnat kotiuttamaan PFOR-joukkojaan ja jätti niemimaalle ainoastaan pienen osaston jonka tehtävänä oli tarkkailla tilannetta ja avustaa jälleenrakennustyössä. Samalla heidän tehtävänsä oli etsiä mm. kadonneita henkilöitä, salaperäisiä palkkasotilaita ja heidän mystistä johtajaansa. Näiden tarkastuspartioiden aikana näytti siltä että PFOR-joukot olisivat tehneet jotain muutakin kuin heidän toimenkuvaansa olisi kuulunut: Tuoppian ja Nallestanian asevoimien sotilaita alkoi kadota mystisesti, olut- ja jälleenrakennuskuljetuksia katosi, ihmeellisistä paikoista löytyi tyhjiä olutpulloja jne. YK luonnollisesti ilmoitti ettei heillä ole mitään tekemistä kyseisten asioiden kanssa ja lupasi tutkia asiaa.
Ja tarina jatkuu, seuraa uutisia... *Ylläolevat kuvat edellisistä PFOR-peleistä Wanhat FlashNewsit: FlashNews on PFOR-pelien oma lehti jota on julkaistu myös pelien aikana. Siitä on löytynyt tietoja pelin kehityksestä ja kulusta, sekä muita hyödyllisiä tietoja ja neuvoja.
PFOR:
Viimeinen Päivä Taivaan
|
Salkkarin
niemimaan valtioiden Nallestanian ja Tuoppian välit kiristyivät molempien
maiden omatoimisten valtionrajojen oikomisten takia. Pahimmaksi
kiistakapulaksi osoittautui maiden rajalla oleva ylikansallisen
olutkonsernin panimo. Sopimuspöydässä käytiin kuumia keskusteluja,
mutta kaikki oli turhaa ja kuten niin monesti aiemminkin sodasta tuli
diplomatian jatke...
PFOR-joukkojen ponnistelut rauhan saamiseksi Salkkarin niemimaalle
osoittautuivat turhiksi, koska sotivat osapuolet olivat liian
vihamielisiä toisiaan kohtaan. Nallestanian pyydettyä YK:n pääsihteeri
Mitta SteMustolta humanitääristä ja jopa sotilaallista apua Tuoppian
joukot valtasivat maiden rajalla olevan Panimon ajaen Panimoa ja rajaa
vartioivat PFOR-joukot pakoon. Valtauksen yhteydessä Panimo tuhoutui ja
tämä aiheutti taloudellisen kriisin koko Salkkarin niemimaalle. Tämä oli
viimeinen naula arkkuun ja YK:n pääsihteeri Mitta SteMusto suositteli
kansainyhteisöä antamaan täyden tukensa Nallestanialle sekä
humanitäärisen että sotilaallisen tuen muodossa. Päätös avun antamisesta
saatiin aikaiseksi nopeasti, koska pelkona oli, että maailmanpoliisin
roolin ottanut Yhdysvallat sekaantuisi konfliktiin ja saisi siten sen
leviämään muuallekin.
YK:n
ponnistelut rauhan saavuttamiseksi eivät tuottaneet toivottavaa hedelmää PFOR-joukkojen liiallisen voimankäytön ja kaikkien osapuolien kasvaneen varustetason
takia. Molemmat paikalliset osapuolet ottivat tiukasti yhteen sekä keskenään
että PFOR-joukkojen kanssa. Tuoppia ja PFOR sopivat yhteistyöstä keskenään
kukistaakseen Nallestanian ylivoiman, mutta yhteistyö jäi lyhytaikaiseksi ja
lähes ilman tuloksia. Alueelle huhuttiin myös saapuneen salaperäinen
vahvistettu palkkasotureiden joukko.
Lopulta
PFOR-joukkojen ponnistelut onnistuivat ja Tuoppia ja Nallestania solmivat
aselevon, huolimatta Salkkarin niemimaalla vapaana riehuvista palkkasotilaista
ja väärennetyistä rajanylitysluvista. PFOR-joukkojen avustuksella Osapuolet
piirsivät uuden rajan niemimaalle ja jälleenrakennustyöt alkoivat.
Salkkarin
niemimaan jälleenrakennus lähti hyvään vauhtiin heti lumien
lähdettyä. Näytti siltä että kaikki vanhat kiistat oli sovittu ja
koko konflikti oli vain kaukainen paha uni. Tämä kaikki oli harhaa
sillä pinnan alla kyti pelko siitä että koko niemimaan talouden
tukijalka eli panimoteollisuus ei saisi enää samoja mittasuhteita
jossa se oli ollut ennen konfliktia. YK päätti yllättäen purkaa
Potlepolin kaupungin aseman vapaakaupunkina, joka aiheutti sen että
enää niemimaalle ei saatu Potlepolin sataman kautta tuontiolutta
kostuttamaan suita eikä oluen valmistuksessa tarvittavia raaka-aineita
korvaamaan konfliktissa tuhoutuneiden peltojen tuotantoa. Puhumattakaan
siitä että jälleenrakennuksessa tarvittavat rakennusmateriaalit sekä
siviili- että teollisuuden puolelle jouduttiin kuljettamaan niemimaalle
korkeammilla kustannuksilla.
Potlepolin
entinen vapaakaupunki muuttui pikkuhiljaa aavekaupungiksi kun sataman
toiminta loppui kannattamattomana ja asukkaat lähtivät parempien
työpaikkojen perään, täyttämään jo muutenkin ruuhkaisia teitä
joilla oli liikkeellä mm. konfliktia pakoon lähteneitä pakolaisia
(jotka eivät vielä edes tienneet mihin olivat menossa),
jälleenrakennustarvikkeita ja tuontiolutta sekä oluen valmistuksessa
tarvittavia raaka-aineita kuljettavia rekkoja ja konfliktista kotiin
palaavia sotilaita. Pinnan alla alkoi kytemään tyytymättömyys
tilanteeseen.
Yleinen
mielipide oli kääntymässä PFOR-joukkoja vastaan ja niemimaan
asukkaat alkoivatkin syyttämään PFOR-joukkoja mm. Panimon
tuhoutumisesta, Potlepolin aseman menetyksestä, siitä että
PFOR-joukot olisivat suoraan ylikansallisen olut-yhtiön puolella
estämässä paikallisen oluen tuotannon valmistuksen aloittamista jne.
Suurimmalta osaltaan tästä johtuen Salkkarin niemimaan valtiot Tuoppia ja Nallestania
päättivät yhdistää asevoimansa Salkkarin niemimaan Kansanarmeijaksi
ajaakseen PFOR-joukot pois niemimaalta.
Tilanteen
muodostuttua uhkaavaksi, PFOR
oli pakotettu pyytämään vahvistuksia itselleen koska heidän asemansa
alkoi olla uhattuna. Lähetettyään useita tarkkailijoita alueelle YK
päätti pyytää NATO:lta apua PFOR-joukkoihin, olihan PFOR-joukot NATO
johtoinen mutta YK:n alainen joukko. NATO päättikin avustaa
PFOR-joukkoa lähettämällä paikalle USA:laisia PFOR-sotilaita.