YLEISTÄ JENKKIVARUSTUKSESTA

Tällä sivulla:
Päähineet | Vaatetus ja merkit | Sirpaleliivit | Kantolaitteet | Reput

M1(ja M1-C) kypärä

Vihreäksi maalattu, teräskuorinen, lasikuituisella sisäkypärällä. Malli lähes samanlainen mitä toisessa maailmansodassa. Leukaremmi kiinnittyy teräksiseen ulkokuoreen ja sisäkypärässä on säädettävä hikinauha jolla kypärän istuvuus päähän säädetään. Vähemmän vaarallisissa tehtävissä toimivat joukot käyttivät usein pelkkää sisäkypärää johon oli maalattu joukko-osaston tunnukset (kuten esim sotilaspoliisit).

M1-C malli oli käytössä laskuvarjojoukoilla erotuksena tavalliseen kypärään, oli siinä A-malliset leukahihnat ja paranneltu leukakuppi sekä niskaan tuleva hihna joka pyrki pitämään kypärän poissa silmiltä.

Koska kypärän muoto on hyvin paljastava ja selvä osa taistelijan profiilia, oli kypärän päälle suunniteltu puuvillakankainen kypärähuppu. Hupussa on toisella puolella vihreä lehtikuvio, Mitchell leaf pattern, (näyttää suuresti tammenlehdiltä) ja toisella puolella ruskeansävyinen pilkku-kuvio syksyolosuhteisiin. Merijalkaväellä näki myös toisen maailmansodan aikaista kypärähuppua.

Kypärässä käytettiin myös kuminauhaa pitämään kypärähuppu paremmin paikoillaan sekä lisäämään naamiointimateriaalien kiinnitysmahdollisuuksia. Useimmin siinä kuitenkin kuljetettiin kaikkea mikä haluttiin pitää kuivana tai helposti käden ulottuvissa. Merijalkaväellä oli kuminauha korvattu auton sisäkumista leikatulla lenkillä.

Tropical hat (”Boonie hat”)

Tarve leveälieriselle hatulle joka suojasi niin sateelta kuin auringonpaahteelta todettiin sodan edetessä. Kehitettiin Tropical Hat, jossa oli matala profiili ja leveä lieri. Ensimmäiset mallit saapuivat koekäyttöön vuonna –66, ja pääasiallisesti ne jaettiin 1^st btn 7^th cavalryn miehille. Vuonna –68 hattuja oli saatavilla yleisten jakelukanavien kautta. Hattuosaa kiersi nauha johon oli mahdollista kiinnittää naamiointia. Lieri oli mahdollista leikata ja muotoilla käyttäjän tarpeiden mukaan. Hatussa oli myös säädettävä leukahihna jolla voitiin kääntää hatun lierit ylös.

Utility uniformu

Puuvillainen ”työasu” johon kuului OG-106 kauluspaita ja suorat housut. Kauluspaidassa kaksi rintataskua, napit näkyvillä. Housuissa sivutaskut sekä takataskut, ei reisitaskuja.

Vaihtoehtoisia malleja: Bundeswehrin vihreä kauluspaita on lähestulkoon identtinen utility shirtin kanssa.

Tropical Combat Uniform (Viidakkopuku)

Viidakkopukuja on kolmea tyyppiä joiden kaikkien takissa on neljä taskua ja rintataskut ovat vinot. Housuissa taka- etu- ja reisitaskut, vasemmassa reisitaskussa pienempi tasku ea-siteelle. Housuissa joko nappi- tai vetoketjusepalus.

1st pattern ”Type I”

Otettu käyttöön vuonna –63 ja ollut käytössä ainakin vuoteen –66. Valmistettu puuvillapopliinista, väriltään OG-107. Takissa ja housuissa napit esillä, takissa kavennusläpät kyljissä ja olkapoletit. Housuissa kiristysnauhat reisitaskujen kohdalla ja kavennusläpät sivuilla.

2nd pattern ”Type II”

Käytössä vuodesta –65 lähestulkoon sodan loppuun. Valmistettu puuvillapopliinista, väriltään OG-107. Muuten kuin Tyyppi I, mutta takin ja housujen napit olivat peitetyt, kuten nykyisessä BDUssa.

3rd pattern ”Type III”

Käytössä vuodesta –67 sodan loppuun. Takista katosivat kavennusläpät ja olkapoletit. Housuista reisitaskujen kiristysnauhat sekä nappimallinen kavennusläppä korvattiin nykyäänkin käytössä olevalla solkimallisella. Aluksi puvut valmistettiin puuvillapopliinista, mutta vuodesta –68 alkaen kevyemmästä ja kestävämmästä puuvillaisesta RipStop kankaasta.

Vaihtoehtoisia malleja: Moderni BDU-leikkaus  vastaa suoraan 3rd pattern viidakkopukua seuraavin poikkeuksin: Suorat rintataskut, ei EA-taskua vasemman reisitaskun sisällä sekä vahvikkeet kyynärpäissä, polvissa ja takapuolessa.

Merkit ja niiden sijoittelu pukuun, lyhyt oppimäärä:

Sijoittelu:

- Us Army teksti vasemman taskun yläreunassa
- Nimi oikean taskun yläreunassa
- Divisioonatunnus vasemmassa hihassa
- Hiha-arvomerkit ommellaan noin ½ -1 tuuma divisioonatunnuksen alapuolelle, keskenään samalle korkeudelle. - - Suoritusmerkit (CIB, CMB, hyppymerkki, yms) sijoitetaan Us Army tekstin yläpuolelle.

Merkit:

Ennen vuotta 1966:

- Nimi oli brodeerattu mustalla valkoiselle pohjalle
- US ARMY oli ommeltu keltaisella mustalle pohjalle

TAI vuodesta –66 eteenpäin:

- Nimi ja US ARMY brodeerattu mustalla oliivinvihreälle pohjalle
-- Joko taskun suuntaisesti tai suoraan vuoteen –68 asti. Vuonna –68 ommeltuna suoraan ja vuodesta –69 taskun suuntaisesti.

Divisioonatunnukset ja hiha-arvomerkit brodeerattu mustalla vihreälle pohjalle (poikkeuksena 82nd Airborne Division, 101st Airborne Division ja 1st Infantry Division käyttivät värillisiä divisioonatunnuksia läpi sodan). Kesästä –67 alkaen yleistyivät kauluksessa olevat metalliarvomerkit. Kuitenkin hiha- ja kaulusarvomerkkejä oli molempia käytössä 60-luvun loppuvuosina.

M1952B

Yleisimmin jaossa olleet liivit. Ulkokuori vihreä nailoninen jossa olkapoletit. Sulkeutuu vetoketjulla ja neppariläpällä. Sisällä 12 kerrosta ballistisesta kuidusta laminoitua mattoa joka on pakattu muoviin.

M1955

Merijalkaväen käytössä ollut sirpaleliivi. Lähes samanlainen kuin armeijalle jaettava M1952B, erotuksena kuitenkin että liiveissä on kovat levyt ja hieman erilaiset, yleensä kenttämodifikaationa lisätyt taskut, sekä oikean olkapään yli kulkeva naru. Myöhemmissä malleissa myös vasemman olkapään yli kulkee naru (kun USMC hyväksyi vasenkätisen ammunnan)

Protective vest  with 3 ¼ collar

Vuonna –68 saataville tuli paranneltu versio M1952B liivistä jossa on parannettu ballistisia materiaaleja sekä lisätty kaulalle paremman suojan antava kaulus. Kauluksen ainoa haittapuoli on se, ettei se ole yhteensopiva kypärän kanssa, varsinkin jos joutuu taittamaan päätä taaksepäin (kuten makuuasennolta ammuttaessa).

1956 (M56)

M56 kantovaljaat muodostuvat kankaisesta, joko pystyyn tai vaakaan kudotusta vyöstä  sekä kankaisista H-mallisista olkaimista. Olkaimia on kolmea kokoa, normaalikoko,pitkä ja ekstrapitkä.

Vyöhön saa kiinni joko vanhanmallisia M1910 taskuja (kuten esimerkiksi nahkainen .45 pistoolikotelo) tai uudemmalla ALICE kiinnittimellä varustettuja taskuja.

M56/M61 butt pack. Yleistasku jossa pystyy kuljettamaan kaikkea epämääräistä pientä tavaraa jolle ei ole erikseen tehty omaa taskua, tai ei muuten ole helposti kuljetettavissa vyöllä tai varusteissa. Buttpackissa on molemmilla puolilla paikat ALICE kiinnittimille ja läpän toisessa reunassa reiät M1910 koukuille.

M56 lipastaskut. Lipastaskuja on kahta mallia, yleismallisia joihin sopii niin M14 kuin lyhyet M16:n lippaat, sekä varta vasten neljälle M16 kiväärin lyhyelle lippaalle suunniteltu malli. Lipastaskuissa on nepparivarmisteiset lenkit kranaateille sekä hihna joka tulee kiinni olkaimien metallikoukkuun. Hihnan tarkoituksena on estää taskujen holtiton heiluminen lastattuna. (Yleismallin M56 taskuihin mahtuu myös 30 patruunan airsoftlippaat, nämä kun ovat aitoja lippaita hivenen lyhyempiä)

M56 kenttäpullotaskut ovat kankaiset ja varustettu metallineppareilla.

M56 / M61 ensiapu- / kompassitasku. Kankainen pikkutasku jossa M56 mallissa kantinauha kiertää vain läpässä, M61 mallissa se kiertää koko taskun.

Kenttälapiona toimii  puuvartinen M1951 entrenching tool jossa on yhdistetty lapio ja taittuva hakkuosa. Taskuna on M56 kenttälapiotasku jossa kiinnike myös pistimelle.

M1967 (M67MLCE Modernized Load carrying equipment)

Koska kankainen M56 imi paljon kosteutta ja kuivui hitaasti, alettiin kehittelemään nailonista vastaavaa konstruktiota. M67 olkaimet ovat vastaavan malliset kuin M56 olkaimet, mutta valmistettu nailonista ja kokoja on vain yksi joka sopii kaikille. Vyö valmistettiin myös nylonista ja vanha solkimalli korvattiin kevytmetallista valmistetulla ” Davis” soljella. (Kuitenkin) M67 varusteiden vaihtelevan saatavuuden ja hinnan takia, osia jaettiin eri joukoille yksitellen ja täydellinen M1967 varustus oli äärimmäisen harvinainen näky kentällä.

M67 lipastaskuja oli kahdenmallisia. Nailonisia lyhyille 20 patruunan M16 lippaille, sekä nailonisia lipastaskuja pitkille, 30 patruunan lippaille. Erotuksena LC-lipastaskuista näissä ei ollut taskuja kranaateille ja olkaimiin kiinnitettävä hihna oli tallella.

M67 kenttäpullotaskut ovat lähes identtiset nykyisten LC-taskujen kanssa.

M67 buttpack muistuttaa ulkoisesti M61 mallia, valmistusmateriaalinan nailon.

Kenttälapio vaihtui kokometalliseen taitettavaan malliin (samanlainen mitä esim Fiskarsin kenttälapio tänäpäivänä) ja sille tuli omanlaisensa nailoninen lipastasku.

Vaihtoehtoisia malleja: Modernimmat, Y-malliset LC-valjaat ja esim LC-1 vyö on lähellä autenttisia M56 / M67 varusteita.  Uudenmalliset LC-lipastaskut käyvät M67 30 patruunan lippaille tehdyistä taskuista kun niistä leikkaa kranaateille tarkoitetut taskut pois. Ranskalaiset FAMAS valjaat menevät myös nopealla vilkaisulla kuin väärä raha.

USMC ( United States Marine Corps)

Merijalkaväellä kulkee M56 varusteiden rinnalla oma järjestelmänsä joka eroaa hivenen yleisestä armejan tavarasta. Toki käytössä oli M56 ja M67 varustekokonaisuuksista osia, tässä listattuna kuitenkin vain eroavaisuudet.

Kantojärjestelmän perustana toimii M1941 X-malliset olkaimet ja M1962 mallinen vyö jossa neppareita tasaisin välein joihin saa M14 taskun varmistettua ja näin ehkäistyä sen liikkuminen vyöllä.

M62 lipastaskut, suunniteltu kuljettamaan yksi M14 kiväärin lipas. Lipastaskussa tunneli jonka läpi vyö kulkee, sekä neppari jolla taskun saa kiinnitettyä vyöhön. Taskun alareunassa on M1910 koukuille reijät.

Kenttäpullotaskut ovat kankaiset ja niissä on pelkästään M1910 koukkukiinnitys joka sopii vyössä oleviin reikiin.

Kolmitaskuinen kranaattikannike. Suunniteltu kantamaan joko kolme savukranaattia tai kuusi sirpalekranaattia. Kannikkeessa M1910 koukkukiinnitys ja alareunassa remmit joilla sen saa sidottua reiteen kiinni. Usein nähty roikotettavan M14 lipastaskusta.

Kenttälapiona merijalkaväellä on puuvartinen M1943 lapio ja sille M43 lapiotasku.

Muita kantolaitteita ammuksille

Varmasti yleisin kantolaite lippaille on 7 taskuinen, alunperin kymmenen patruunan patruunakammoille suunniteltu kankainen bandoleeri. Näitä näkee kuvissa kanenttavan useita per taistelija.

Usein, varsinkin erikoisjoukkojen käytössä näkee lippaita kannettavan kenttäpullotaskussa johon hyvällä tunkemisella sai mahtumaan 7 coltin lyhyttä 20 patruunan lipasta.

40mm kranaateille on vartavasten niille suunniteltu kuuden kranaatin bandoleeeri jossa on muoviset kupit jokaiselle kranaatille. Kranaateille on myös oma liivinsä josta ensimmäinen versio saatiin käyttöön vuonna –67 ja paranneltu versio noin vuotta myöhemmin. Alkuvaiheessa kranaatteja kannettiin myös claymore miinalaukussa johon niitä mahtuu 27 kappaletta.

Vaihtoehtoisia malleja: Suomalainen kaasunaamarilaukku käy vallan mainiosti claymore laukusta tikkaamalla taskuosa kahtia pystysaumalla ja bandoleerin tekee näppärästi itsekin. Samalla saa tehtyä oikeankokoiset taskut airsoft-lippaille.

Lightweight rucksack

Täysikokoista reppua keveämpi, mutta reilusti butt packia suurempi reppu joka kiinnitetään alumiiniseen  runkoon. Hyvin yleisessä käytössä vietnamissa.

Tropical rucksack

Keskikokoinen reppu jossa ei ole varsinaista runkoa vaan repun selkäpuolella on jousiteräksinen X-mallinen kehikko joka pingotettuna pitää repun muodossaan.

ARVN rucksack (Indigenous ranger pack)

Pienempi versio tropical rucksack:sta kahdella etutaskulla. Valmistettiin vahvasta kankaasta Etelä-Vietnamin armeijan tarpeisiin, mutta oli suosittu myös Amerikkalaisilla joukoilla hyvän kantokapasiteetin vuoksi. Repun sivuilla tropical rucksack:n tapaan hihnoja varusteiden kiinnittämiseksi ja läpässä M1910 kiinnike kenttälapio-/hakkukannikkeelle.

Korvaavia malleja: Medium kokoinen ALICE reppu ilman runkoa on lähestulkoon identtinen tropical rucksackin kanssa. Erona erilaiset hihnat, soljet ja puuttuva X-kehikko

Teksti © Jarkko "Cammer" Lahtinen - KT-VA/Chairborne