Tällä sivulla:
Edelliset CDS-pelit | Tapahtunutta | Vietnamin sodan historiaa

Vuoden 1968 ankarien taisteluiden jälkeen lähellä Kambodzan rajaa Etelä-Vietnamissa sijaitsevan Gung Ho:n kylän elämä alkoi palata normaalille linjoille. Kylän asukkaat keräsivät useista lähellä olevista hylätyistä tukikohdista mm. säilykkeitä ja rautaromua niin paljon talteen että kylä vaurastui niitä myymällä ja sinne saatiin jopa generaattori tuottamaan sähköä.

Ikävä kyllä kylän vaurastuminen herätti FNL-liikkeen ja he ottivat kylän tukikohdakseen ja koulutuspaikakseen. Kylään virtasi jatkuvasti sotilaita ja sotakalustoa Ho Chi Minh-reittiä pitkin. Osa kyläläisistä otti pohjoiset naapurinsa ilolla vastaan, mutta osa näki vieläkin suuremman vaurastumisen siintävän lähellä, jos auttaisi amerikkalaisia joukkoja.

USA:n joukot kiinnittivät uudelleen huomiota Gung Ho:n kylään saatujen tiedusteluraporttien takia. Muutaman LRRP-partion otettua rajusti yhteen vihollisen kanssa, päättivät he perustaa uuden ja vahvan tukikohdan alueelle ja siten katkaista partiotoiminnalla Ho Chi Minh-reitin toiminta ja voittaa paikallisten sydämet omalle puolelleen.

Eletään kesää 1969, ensimmäiset Vietnamin sodan vastaiset protestilaulut on laulettu, ihminen on ensimmäisen kerran kävellyt kuussa, Presidentti Nixon vierailee Etelä-Vietnamissa ja radiossa soi rokki.

Peli alkaa...

Aluksi Yhdysvallat oli Vietnamin sodassa vain sivustaseuraajana, Etelä-Vietnamissa olleita amerikkalaisjoukkoja nimitettiinkin aluksi sotilasneuvonantajiksi. Näitä epävirallisia joukkoja maassa oli vuonna 1954 600, vuoteen 1960 mennessä määrä oli kasvanut 4000:ään. 1962 presidentti Kennedy perusti sotilaalliset iskujoukot, jonka jälkeen Yhdysvallat oli sitoutunut hyvin kiinteästi mukaan sotatoimiin ja käytännössä otti myös hyvin nopeasti kokonaisvastuun sotatoimista.

Elokuussa 1964 tapahtuneen Tonkininlahden välikohtauksen jälkeen USA aloitti pohjoisvietnamilaisten torpedovenetukikohtien pommitukset, helmikuussa 1965 pommitukset laajenivat koko Pohjois-Vietnamiin pääkaupunkia Hanoita lukuunottamatta. Vuoden 1965 lopussa Etelä-Vietnamissa oli jo 200 000 amerikkalaista sotilasta määrän yhä vain kasvaessa seuraavina vuosina. Suurimmillaan määrä oli noin 549 000 sotilasta vuoden 1969 alussa. Asetelma sodassa oli kaiken aikaa amerikkalaisten kannalta toivoton, vastustajana oli viidakkoinen maa ja suurin osa kansasta. Etelä-Vietnamin hallituksen suosio ei omassa maassaankaan ollut suuri. Yhä massiivisemmiksi yltyneet pommitukset eivät myöskään lisänneet sodan suosiota Yhdysvalloissa, lehdissä ja uutisissa oli paljon kuvia raskaasti pommitetuista vietnamilaiskylistä ja napalmin polttamista siviileistä.

Yksi sodan tärkeimmistä käännekohdista oli FNL:n (Pohjois-Vietnamin tukema, Etelä-Vietnamissa toiminut vapautusliike Kansallinen vapausrintama) vuoden 1968 alussa aloittama voimakas ja menestyksekäs hyökkäys, ns. Tet-hyökkäys. Amerikkalaiset kärsivät raskaita tappioita eri puolilla Etelä-Vietnamia. Hyökkäyksen seurauksena Vietnamin sodan suosio kotirintamalla väheni entisestään. Yhdysvalloissa oli vuosina 1966-1968 laajoja sodanvastaisia mielenosoituksia. Myös yliopistojen kampuksilla osoitettiin laajalti mieltä sotaa vastaan. Kansalliskaarti ja poliisi hajotti useita mielenosoituksia väkivaltaisesti.

Menetettyään sodan takia kansansuosiotaan presidentti Johnson 1968 kieltäytyi ehdokkuudesta syksyn presidentinvaaleissa. Seuraavaksi presidentiksi valittiin Richard Nixon, joka aloitti presidenttinä 1969. Nixon aloitti määrätietoisesti USA:n irrottamisen Vietnamin sodasta, vuoden 1969 loppuun mennessä oli Vietnamista jo kotiutettu 149 000 amerikkalaissotilasta. Aluksi Nixoniin luotettiinkin sodan vastustajien piireissä hänen luvatessaan nopeasti lopettaa Vietnamin sodan. Todellisuudessa Nixon olikin tarkoittanut sodan lopettamisellaan Vietkongin tukikohtien tuhoamista, tuolloin Nixon uskoi vielä vahvasti Yhdysvaltojen pystyvän voittamaan sodan.

Vietkongin tukikohtia alettiin ahdistella Yhdysvaltojen myötävaikutuksella Vietnamin naapurimaissa. Kambodzassa syrjäytettiin 18.3.1970 pitkään maata hallinnut prinssi Norodom Sihanouk CIA:n organisoimalla vallankaappauksella, jossa valta siirtyi marsalkka Lon Nolille. Maassa nousi nopeasti järjestäytynyt aseellinen vastarinta Lon Nolia ja hänen joukkojaan vastaan. Muutamassa viikossa suurin osa maasta on jo Lon Nolia vastustavien joukkojen hallinnassa. Tämän johdosta 30.4.1970 Yhdysvaltojen joukot hyökkäsivät maahan, samalla aloitettiin myös Kambotzan massiiviset pommitukset. Virallisena syynä hyökkäykselle ja pommituksille oli se, että FNL:n sissit toimivat myös Kambodzasta käsin.